Lapselle tulee aina muistaa kertoa uskonasioista varovaisesti ja aina lasten tasolla ja ehdoilla. Kun lapsi kysyy, niin silloin vastataan, mutta siten että vastaus on vain lapsen kysymykseen ja vastattu siten, että vastaus vastaa lapsen henkisen kehityksen tasoa. On erityisesti varottava uskonnollisesta "aivopesusta" ja uskon väkisin tuputtamisesta.
 |
| Jeesus sanoi: Antakaa lasten tulla minun tyköni. Jokaisella meistä on ainakin yksi oma ja henkilökohtainen suojelusenkeli. |
Isäni luki meille sisaruksille iltarukouksen ja saimme hänen kanssaan keskustella mielenkiintoisista hengellisistä asioista (omilla ehdoillamme tietenkin) jo aivan pieninä. Esim.: missä ihmiset ovat ennen syntymää, minne menemme kuoleman jälkeen, syödäänkö ja nukutaanko taivaassa ja onko meidän Hömsy-kissammekin taivaassa jne. jne. Murrosiässä tämä uteliaisuuteni uskontoon kasvoi, ja aloin itse tutkia Raamattua ja keskustella etenkin erään uskovaisen ystäväni kanssa uskonasioista, ja näin minusta tuli pikku hiljaa uskovainen. Annoin sydämeni Jeesukselle jo varhaismurrosiässä.
...........................................................................................
Tässä haluan kertoa eräästä kirjasta, josta sain vinkin meille TV7:stä tutusta Reijo Telarannalta. Monelle, ensimäistä kertaa isovanhemmiksi tuleville tämä voi olla oiva apu selvittää oma rooli lasten perheessä. Odotettu kirja.
Saara Kinnunen: Isovanhemmuuden aika
Saara Kinnunen, Isovanhemmuuden aika
Kirjapaja 2014
”Jos me Helvin kanssa olisimme tienneet, miten ihania lapsenlapset ovat, me olisimme tehneet ne ensin”, vitsaili eräs ystäväni jutellessamme lapsenlapsistamme. Saara Kinnusen suhtautuminen omiin lapsenlapsiinsa on yhtä sydämellinen ja innostunut. Kokeneena perheneuvojana ja sosiaalipsykologina hän pystyy silti tarkastelemaan aihetta myös vähemmän onnekkaiden isovanhempien näkökulmista. Aina ei isovanhemmuuden aika eli niin sanottu kolmas ikä suju ongelmitta.
Kirjassa todetaan, että isovanhemmuus voi olla elämän parasta aikaa. Lähes samaan hengenvetoon isovanhemmuuden sanotaan olevan taitolaji. Rajankäynti omien ja toisten tarpeiden välillä saattaa kaivata hyviä neuvoja, ja juuri niitä tämä kirja tarjoaa runsaasti ja monenlaisiin arjen tilanteisiin.
Saara Kinnunen on kirjoittanut useita parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyviä kirjoja. Hänellä on kysy tarjoilla koulutukseensa ja pitkään kokemukseensa perustuvat neuvot ilman sormen heristelyä tai oppimestarin otetta. Asiat tuodaan esille lämpimällä ja arkisen mutkattomasti myös omista henkilökohtaisista kokemuksista kertoen tavalla, joka muistuttaa ystävän kanssa keskustelua.
Kirjalle ei ole vierasta minkäänlainen isovanhemmuus. Esille otetaan ajassamme muutoksen kourissa sinnittelevä isovanhemmuus. Osansa saavat lettuja paistavat ja uraa rakentavat mummot. Isovanhempien roolit kavereina ja perinteen kuljettajina ovat saaneet omat lukunsa. Myös uusperheiden sekä perhepiiristä löytyvien monien eri kulttuurien ja uskontojen erityiset haasteet käsitellään luontevasti. Ja jos mikään ei oikein tunnu toimivan, uusia ajatuksia voi hakea luvusta, jossa käsitellään mummolaa draamojen näyttämönä.
Tohdin väittää, että jokainen kolmatta ikää elävä löytää kirjasta oman tilanteensa ja myös oman suhtautumisensa isovanhemmuuteen. Lisäksi kirjan sivuilta löytää melkoisen määrän sellaisia isovanhemmuuden asetelmia, jotka ovat käytännössä tulleet meille tutuiksi ystäväpiiristä.
Lopuksi haluan kääntää asetelman toisinpäin: Kirja on varmasti hyödyllinen myös vanhemmille, jotka ovat monella tavalla mukana omien lastensa ja heidän isovanhempiensa elämässä. Mitä paremmin vanhemmat ja isovanhemmat osaavat katsella asioita myös toistensa näkökulmasta, sitä vähemmän väärinkäsityksiä ja ”mummolan draamoja” tarvitsee selvitellä.
..........................................
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti