3. Skräppäys,scrapbooking:kirjoja yms.

Skräppäys

Itse kutsuisin skräppäystä ”nysväämiseksi” tai ”värkkäämiseksi” tai kuten veteliläiset (synnyinkuntani) sitä kutsuisivat”kuihailemiseksi”. Skräppäys on nyt kovasti muotia, mutta itse olen ollut ”skräppääjä” koko ikäni – ja aivan tietämättäni. Skräppäämisen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa, ja se sopiin kaikille, mutta eniten iloa ja mielenvirkistystä se tuottaa silloin, kun fyysinen kunto alkaa hiipua, jalat ei kanna, mutta luovuutta ja intoa ja mielikuvitusta riittää. Skräppäys on ehkä enemmän tyttöjen ja naisten harrastus, mutta olen varma, että miehetkin haluaisivat skräpätä, jos vain kehtaisivat ja vaimot heitä siihen innostaisivat. Mikä onkaan miellyttävämpi näky, kuin aviopari yhdessä skräppäämässä  keittiön tai olohuoneen pöydän ääressä. 

Sräppäys, scrapbooking. Selina tyttösemme v. 1984 kastetilaisuus, vauva-albumiin. Sekatekniikka; perinteistä skräppäilyä ja digiskräppäilyä.

Skräppäyksen alkeet, eli skräppäyksen lyhyt oppimäärä

Skräppäys (engl. Scrapbooking) = leikekirja-askartelu, muistoalbumiaskartelu, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa leikekirjan tekoa. Skräppäys ei kuitenkaan ole aivan perinteistä leikekirjan tekemistä, vaan se voi olla paljon muutakin. Perinteisessä valokuva-albumissa on valokuvasta yleensä kerrottu korkeintaan muutamalla sanalla, mutta skräppäys antaa mahdollisuuden muistojen tallentamiseen kokonaisvaltaisemmin ja luovemmin.
 

Yleensä sivu (engl. ´layout´) koostuu valokuvan tai valokuvien lisäksi otsikosta, tarinasta tai kuvatekstistä (engl. ´journaling´) sekä erilaisista koristeita. Vaikka jokainen skräppää omalla tyylillään, on jokainen työ silti erilainen, mutta rakenne skräpätyissä töissä on yleensä sama: valokuvat, otsikko, tarina ja koristeet.

Useimmiten skräpättyjä töitä tehdään irrallisille kartongeille, joita säilytetään A4 kokoisissa muovitaskusivuissa ja kierrekansio-”albumeissa” (säilyy paremmin eivätkä koristeet irtoa selatessa ja mene hukkaan).

Skräppäys on etenkin aikaa ja kärsivällistyyttä vievä tapa tallentaa muistoja albumiin.  Tarkoituksena on tehdä omaa silmää miellyttäviä sivuja, ja kaiken A ja O on ´layout´ ( eli sivuille ”matskun” pläjäyttäminen jotensakin taiteellisesti ). Sivuille talletetaan valokuvia, tarinoita, ehkä pieniä muistoesineitä (esim. kiiltokuvia, lehdestä leikattuja kuvia esineistä tai asioista tai netistä poimittuja, hiuskiekuroita, kankaanpaloja, kutsukortteja jne.). Jollekin tarina on tärkein ja valokuva vain sivuseikka – toinen taas haluaa rakentaa koko sivun valokuvan ympärille, kuten minä tuossa Selina-tytömme kastetilaisuuden sivussa. Joku haluaa tallentaa muistoja jälkipolville, joku taas haluaa skräpätä pelkästä askartelun tuomasta ilosta, joko itselle tai lapsenlapsille. Vanhin siskoni esimerkisi on tehnyt kaikille omille lapsilleen (3) heidän oman tarinansa albumi-kirjan muodossa ja myös kaikille lapsenlapsilleen, ja nyt on vuorostaan menossa lastenlastenlapset. Siskoni on jo 80-vuotias, mutta intoa riittää.

Skräppäyksen säännöt.

Skräppäyksessä eiole oikeaa tapaa, kaikki on sallittua, rajana on vain oma taitosi ja mielikuvituksesi. Siis, ainoa sääntö on, että sääntöjä ei ole

Mitä tarvitset?

Valokuvia, kartonkia (paks, 120 gr, ehkä valm. rei´itettyjä albumin irtosivuja), kuviopaperia, paperiliimaa, liimapuikkoja, hileliimaa, kaksipuoleista teippiä, sakset ja ehkä kuviosakset, paperi-/ja kartonkileikkurin jos leikkaat kartokisivut itse, ja pienen, tapetti-”veitsen” eli paperiveitsen ja viivoittimen, kyniä, tusseja, metalliväritusseja, lisäksi erilaisia koristeita esim. kiiltokuvia, tarroja, washi-teippiä, pitsiteippiä, ohutta pitsiä, siirtokuvia (rub-on), nappeja, ohuita ja kapeita nauhoja jne.

Mistä tarvikkeita saa?

Valokuvat voit printata itse kotona tai teettää valokuvaliikeessä. Skräppäystarvikkeita myy kirjakaupat ja askarteluliikkeet, mutta parhaat valikoimat löytyvät skräppäykseen erikoistuneista kaupoista. Netissä toimii useita skräppäystavaraa tarjoavia kauppoja, mutta varo tilaamasta EU:n ulkopuolelta esim. U.S.A.:sta, sillä  tulli ja ALV nostaa yllättävän paljon hintaa. EU-Euroopasta tilattaessa tullirajoituksia ei ole.

Miten pääsee alkuun?

Kokeilemalla ja erehtymällä ja kantapään kautta. Ota kuva/kuvia, jotka haluat skräpätä, valitse sopivat kartongit, koristeet, sommittele… (Älä kuitenkaan käytä sadan vuoden takaista ainutta  alkuperäiskappaletta perintövalokuvasta, vaan skannaa kuva, ja  printtaa se ulos, ja sen kopion sitten voit leikellät vaikka tuusan nuuskaksi). Jos tuntuu, että oma mielikuvitus ei riitä, voit turvautua valmiisiin luonnoksiin (engl. ´scrapbook sketch´), joita netti on pullollaan tai etsiä inspiraatiota nettigallerioista. ”Skräpistäminen” (engl. ´scraplifting´) on ideoitten ja matskujen näpistämisen nettiversio ja täysin sallittua, eli voit lainata toisen ideaa/asettelua – mutta, mutta mikäli julkaiset idean netissä omalla blogillasi tai jossain muualla omana versionasi, on se kyllä milestäni vähän huijaamista, siis on kuitenkin kohteliasta (muttei välttämätöntä) mainita keneltä/mistä olet alkuperäisen idean lainannut (jos vai nmuistat), ja varsinkin, jos olet skräpistänyt idean tai kuvan jonkun toisen omalta blogilta.

Itse olen nyt tehnyt niin, että otan joko valokuvan ja valitsen siihen taustakartongin tai paperin tai otan taustapaperin/kartongin ja kokeilen siihen eri kuvia. Minulla onkin aikamoinen askartelukrääsävarasto. Koristeet, nauhat, pitsit, tarrat, napit yms. asettelen  joukkoon sitten kun siltä tuntuu. Ja vasta kun ”layout” on valmis alan liimailemaan ja tekstit kirjoitan viimeksi (hahmottelen ensin lyijyspännällä) tai teen tekstit tietokoneella ja printtaan paperille ja liimaan ne  sopiviin kohtiin. Tekstinkin suunnitteleminen tiettyihin aukkokohtiin vaatii mittaamista ja suunnittelua, vaikka sen tekee tieokoneella. Esim. taustaväri ja tekstin fontti, koko ja väri. Itse yritän pääsääntöisesti luoda kaikenlaista ekologisesti, ja valmista, markkinoita pullollan olevaa sikakllista skräppäyskamaa inhoan. Tylsää ... boring. Jollei sinulla ole tietokonetta, printteriä, niin voit leikellä lehdistä kaikkea kivaa: tekstejä, kuvia jne. Vaativaa, mutta hauskaa. Tämä onkin mottoni: "Kaikki vaikea on kivaa. Helppo on tylsää".

Miten säilytän valmiin skräppisivun?

Usein valmiit sivut  laitetaan A4 kokoisissa muovitaskuissa albumiin, koska lapset ja aikuisetkin esim kahvipöydässä mielellään katselevat näitä sivuja, mutta sivun voi tehdä suoraan kartonkilehtiseen albumiinkin. Silloin ongelmana on vain se, että sivujen järjestystä ei myöhemmin voi enää muuttaa, ja jos yksi sivu menee plörinäksi, niin koko albumi on pilalla. Kannattaa satsata kierrekansioihin, johin voi ostaa irrallisia kartonkilehtiä, mutta valitettavasti värivaihtoehtoja ei juurikaan silloin ole muuta  kuin valkoinen, beige, ruskea, harmaa ja musta.

Itse teen skräppisivun vain toiselle puolelle kartonkina, ja laitan kaksi sivua (takapuolet vastakkain) muovisen A4.kokoisen välilehden sisään. Näin voin ottaa pois ja vaihdella sivuja mielin määrin ja edestakaisin.

Omat suosikkimateriaalini ja tarvikkeeni?

Itselläni skräppisivun tekeminen lähtee aina valokuvista. Skräppäys voi innostaa myös kuvaamaan sellaisia asioita, joita ei muuten kuvaisi, esim.: esineitä, kukkia, pieniä yksityiskohtia tms. Skräpätä voi kuitenkin mistä aiheesta tahansa.  Valokuvat printtaan ulos puolikiiltävinä ja korkealaatuisina n.s. ”helmiäs”-pintaiselle valokuva-printtipaperille, ja muokkaan kuvat etukäteen kuvan tietokoneen kuvankäsittely-ohjelmalla (Photoshop, Photopaint jne.) eri kokoisiksi ja muotoisiksi. Voit tehdä vaikka piparkakun muotoisen kuvan. Käytän aina sivuni pohjana kartonkia, koska haluan sivun olevan tukeva ja pelkkä paperi on liian lerppu. Tukevan sivun voi leikata vaikka muropaketista, ja päälle liimata kauniin paperin tai tapetinpalan tms. pohjaksi tai itse värittää/tuunata taustapaperin käsin tai tetokoneella.

Mitä muuta voi toteuttaa skräppäämällä?

Skräppäystä voi laajentaa myös kortteihin ja valokuva-tauluihin yms. Näistä laitan esimerkkejä tänne. Tälläkin hetkellä on minulla juuri työnalla skräppi-taulut kolmesta lapsenlapsestani, (kaikki 3 on niissä 1v.), kunhan nyt saan viimeisestä kuvan (täytää 2:n viikon päästä 1v. ). Itse olen pääsääntöisesti koko ikäni (lapsesta saakka) tehnyt ”skräppäämällä” vanhemmilleni äitien- ja isänpäivänkortit ja kaikki syntymäpäivä- ja muut onnittelukortit samoin, koska olen taiteilija, niin kaikki tietenekin odottavat itsetehtyjä korttia ... ostettu ei kelpaa. Lapsenlapsenikin rakastavat näitä kortteja, koska pruukaan myös kirjoittaa heille kortin sisäsivulle aina uuden syntymäpäivärunon. Nämä itsetehdyt kortit teen taitettuina A4 kahtia kokoon A5. 

Pienille lapsille voi katselukirjan tehdä skräppäämäällä ja päällystää sivut kirkkaalla kontaktimuovilla. Pienet lapset eivät koskaan kyllästy katselemaan tuttuja kasvoja ja esineitä katselukirjasta (pekbok på svenska), josta he voivat sormella kysyttäessä osoittaa, että missä pappa on ... missä mamma on jne.

Digi-skräppäily

Itse olen (Öhöm! Anne-mummo tässä paukuttelee henkseleitään) mielestäni todella taitava kuvankäsittelyssä tietokoneella, vaikka olenkin ammatiltani (30 v. ammattivalokuvaajana) perinteisen valokuvan kannattaja. Siksi yhdistänkin skräppäilyyn tietokone-skräppäilyn eli digiskräppäilyn, jos jotain tarvitsemaan layout-matskua en mitenkään löydä mistään; eli teen sivun puolivalmiiksi tiekoneella, printtaan ulos sen kartonkivahvalle (120 – 160 gr.) printtipaperille, jolloin voin taustankin suunnitella ja sävyttää aivan valmiiksi tiekoneella ja siirtää siihen tieokoneella valokuvan /-kuvia, tekstit ja sitten printata ulos koko tekeleen ja yhdistää liimaamalla siihen pitsejä, tarroja, helmiä, strasseja tai vaikka höyheniä tms. krääsää.